Johdanto avaruustaiteeseen

Avaruus ja taide tuntuvat aluksi oudoilta yhdessä. Taiteen yleisimmät aiheet kun käsittelevät joko ihmistä tai luontoa tai taipuvat erilaisiin abstraktioihin. Onko avaruuden kuvaamisella taiteellista arvoa ja ulottuvuutta? Eikö avaruuden kuvaaminen palvele ennemminkin tiedettä kuin taidetta?

Avaruuden kuvat ovat monesti tuttuja lauseesta ”taiteilijan näkemys”. Kaukoputkien tarjoamat mahdollisuudet nähdä kauas ovat tuottaneet rakeisia kuvia, joita avaruuteen perehtyneet taiteilijat ovat viimeistelleet parhaan kykynsä mukaan. Alaa tunteville nimet Chesley Bonastellista Pat Rawlingisiin soittaa kelloja, mutta maallikoille avaruustaiteilijoiden nimet tuntuvat tuntemattomilta. Taiteilijoihin luetaan myös jokunen astronautti ja kosmonautti, kuten Alexei Leonov. Television avaruussarjoihin perehtyneet tietävät Rick Sternbachin, joka on tunnettu Star Trekin kuvituksista.

Vuodesta 1963 alkaen ihminen on syytänyt avaruuteen joukoittain aluksia, satelliitteja ja luotaimia, osassa mukana huippuluokan kameroita ja optiikkaa, joilla uskomattoman kaukaiset asiat on pystytty tuomaan kuvina maahan, meidän ihmeteltäviksi ja ihailtaviksi.

Miten lähestyä avaruutta modernin taiteen tai nykytaiteen perspektiivistä? Miten tuoda uutta maailmaan, joka on hyvin pitkälti täynnä mustaa, pallomaisia kohteita ja kaukaisuudessa tuikkivia tähtiä, ilman että välttyy luomasta tiedemäistä tai toisaalta scifimäistä tunnelmaa?

Sekä ammatti- että harrastajavalokuvaajille avaruus on loputon inspiraation lähde. Kun valottaa kohdettaan 12 tuntia, voi saada esille Noidanpään sumun Eridanuksen tähdistössä. Jos jaksaa vaivautua matkustamaan Saharan autiomaahan, on mahdollisuus taltioida uskomattomia taivaanmaisemia Linnunradasta eli omasta galaksistamme, jossa majailee satoja miljardeja tähtiä.

Mutta entäpä sitten? Kuvat ovat ehdottoman kauniita ja niiden ottajat äärimmäisen taitavia. Paras elämys löytyy kuitenkin todellisuudesta, jossa avaruus tähtineen esittäytyy epätodellisena, ylitsekäyvän valtavana näkynä. Voisiko tuosta tunteesta saada jotain mukaansa toisenlaiseenkin ilmaisuun?