Viime päivät ja viikot internetiä on puhuttanut ilmiö nimeltään NFT. Kirjainyhdistelmä tulee sanoista Non-Fungible Tokens, ja sillä viitataan lohkoketjuteknologiasta tuttuun tapaan käsitellä dataa strukturoidusti ja hajautettuna (non-fungible = ei vaihdettavissa oleva). Mutkat suoristaen, NFT:n avulla on mahdollista luoda digitaalisiin ympäristöihin alkuperäisteoksia. Koska digitaalisuus edustaa perusluonteeltaan juuri päinvastaista eli teoksettomuutta, on kyse aivan uudenlaisesta tavasta käsitellä aineettomia artefakteja ylipäätään.
Koko lohkoketjuteknologia on oikeastaan syntynyt alun perin rahan ja ”digikullan” ympärille. Nick Szabo esitti jo 1998, että aineeton artefakti pysyy arvokkaana, jos siihen perustuva alkuperäistieto hajautetaan. Kuuluisin hajauttajista on nimimerkki Satoshi Nakamoto, jonka vuoden 2008 artikkelissa käsiteltiin virtuaalirahaa, nykyisin kaikkien tuntemaa kryptovaluutta Bitcoinia.
Tähän mennessä lohkoketjuteknologia on luonut mahdollisuuksia, joita maailma ei ole vielä aiemmin nähnyt. Lohkoketjuihin törmää lääketieteellisessä informaatiossa ja kerättäviin tietoihin perustuvissa peleissä, jotka kaikki elävät ja oleilevat lohkoketjuissa.
NFT on kryptovaluuttakonseptin seuraava kehitysaskel, josta on tulossa kasvavasti valtavirtaa. NFT-markkina näyttääkin nousevan raketin lailla. Markkina kolminkertaistui vuoden 2020 aikana, ja nyt sen arvioidaan olevan noin 250 miljoonaa dollaria – ja suunta on kasvussa.
Kun puhutaan teoksettomuudesta tai teoksista, NFT osuu luonnollisesti myös taidemarkkinoihin. Suomessa uutisoitiin viime viikolla, kuinka digitaalisia tiedostoja voidaan myydä jopa sadoilla miljoonilla. Ylelle haastattelun antoi kryptotaiteilija Vesa Kivinen, joka uskoo että nyt eletään jo jonkinlaisessa hintakuplassa.
Kupla tai ei, ensimmäisinä esimerkkeinä rajuista kryptohinnoista käy amerikkalaistaiteilija Mike Winkelmannin eli Beeplen NFT-videoteos ”Crossroads”, joka vain muutamaa kuukautta aiemmin myytiin (kryptisellä) 66 666 dollarin hinnalla. NFT-huuman myötä teoksen hinta kipusi helmikuun lopulla 6,6 miljoonaan dollariin.
Viime viikolla Beeplen ”Everydays – The First 5000 Days” -taidekokoelman omistuoikeudet myytiin 69 miljoonalla dollarilla, eli noin 58 miljoonalla eurolla. Mutta mitä ostaja sai? Kaupassa omistuksen vaihtoi kokoelman NFT eli uusi omistaja sai itselleen 5000 teoksen digitaaliset omistusoikeudet. Riihikuiva siinä ei liikahtanut, vaan maksu suoritettiin ether-kryptovaluutalla.
Ok. Hinnat ovat tuntuneet riistäytyneen käsistä, mutta sehän ei ole uutta taidemaailmassa. Sitä paitsi, NFT:llä pelaaminen muistuttaa enemmänkin pörssimanipulaatioita, jotka olivat mediassa pinnalla alkuvuodesta. Muistattehan Nokian kummallisen piikin tammikuun lopussa; samaan aikaan maailmalla peliyhtiö GameStopin ”stonksit” ampaisivat epärealistiseen kiitoon.
Meneekö taidemarkkina NFT:n myötä uusiksi? Tuskinpa, vielä. Hymähdys voi kuitenkin takertua kurkkuun, kun miettii esimerkiksi Chris Torresin 10 vuotta sitten tehtyä Nyan Cat -teosta (joka on tämän jutun artikkelikuvana, alkuperäinen on liikkuva gif-animaatio), jossa giffiin pakattu kömpelö digikatti juosta vilistää perässään sateenkaaren värit. Se myytiin jonkin sortin NFT-teoksena 590 000 dollarin hintaan. Taiteellinen arvo kytkeytyykin taas kerran ensimmäisenä olemiseen eikä niinkään subliimiin hyvyyteen tai vertaisarvioituun teknistaituruuteen. Ja niinhän se on aina toisaalta ollutkin.